Suo - Mires and peat 28 (1977)

• Mäkinen, ORCID ID: –

Uusien metsäojien teko on ollut jo kauan täysin koneellistettua työtä. Samaa ei voi sanoa ojanperkauksesta, joka on koneellistunut hitaasti. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että metsäojitusta pitkään vaivannut ojan-perkausongelma on teknisesti ratkeamassa. Ratkaisevan sysäyksen ojanperkauskoneiden kehittämiselle antoi valtiolta v. 1976 saatu rahoitustuki. Sillä on vauhditettu sekä vanhojen että uusien ideoitten kehittämistä käytännön työmenetelmiksi.

• Niskanen, ORCID ID: –

Artikkelissa tarkastellaan yhteensä noin 700 koepuuta käsittävän aineiston perusteella, miten ojitus on vaikuttanut vallitsevan latvuskerroksen puiden sädekasvun kehitykseen ojitusalueeseen rajoittuvissa kangasmaametsiköissä.

Aineisto on kerätty vv. 1973—76 kahdelta erilliseltä osa-alueelta, joista toinen sijaitsee Pohjois-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla, toinen käsittää puolestaan Pohjoispohjanmaan rannikkoalueen. Aineiston perusjoukkona pidettiin Kml Tapion ja Metsähallituksen toteuttamia ojitushankkeita, joista peruskarttojen avulla poimittiin ojas-toiltaan ja kaltevuussuhteiltaan soveliaat kohteet. Niistä puolestaan maastossa mitattiin koealat häiriöttä kehittyneihin, joko harventamattomiin tai lievin harvennuksin käsiteltyihin havupuuvaltaisiin varttuneisiin kasvatusmetsiköihin. Koealan sijoitus maastoon esitetään kuvassa 1 (s. 69).

Aineistosta saadut päätulokset nähdään kuvista 2, 3 ja 4 (ss. 71 ja 72), joissa on esitetty koepuiden sädekasvun keskiarvoinen kehitys ennen ojitusta ja sen jälkeen viisivuotiskausin laskettuina summina ja jaettuna aineisto kasvupaikkaryhmien, ojaetäisyyden ja ojan reunasta määritetyn korkeusaseman perusteella muodostettuihin ositteisiin.

Tulokset osoittavat, että koepuiden säde-kasvu on suoksi luokitetulla niskaojan ja kankaan välivyöhykkeellä kaikissa osa-aineistoissa selvästi suurentunut. Varsinaisiksi kangasmaiksi luokitetuilla kohdin ei myöskään missään ryhmässä näy ojituksen aiheuttamaa sädekasvun pienentymistä, vaan usein lievää suurenemista, erityisesti, jos otetaan huomioon puiden sädekasvun normaali iänmukainen kehitys (kuva 5). Vaikuttaa siis mahdolliselta, että joissakin tapauksissa suon ojitus jopa parantaa kasvuolosuhteita ympäröivillä kangasmailla.

Vastaavissa suurilmastollisissa oloissa on Neuvostoliitossa saatu jokseenkin edellisten kanssa yhdenmukaisia tuloksia (esim. Cabo 1974).

• Laine, ORCID ID: –
• Seppälä, ORCID ID: –

• Jahkola, ORCID ID: –

• Eurola, ORCID ID: –
• Kaakinen, ORCID ID: –

• Pakarinen, ORCID ID: –
• Tolonen, ORCID ID: –

Neljänteen kansainväliseen suokongres-siin lähetettyjen julkaisujen toinen nide käsittelee soihin ja soiden käyttöön liittyviä uusia oivalluksia (yhteensä 32 tutkimusta). Ne on jaettu kolmeen ryhmään: 1) uusia tutkimustuloksia (luonnontilaisista) soista (13 julk.), 2) turpeen fysikaalisista ominaisuuksista (6 julk.) ja 3) turpeen kemiallisista ominaisuuksista (13 julk.).

Koko nidettä on mahdoton käsitellä lyhyessä yleiskatsauksessa. Kenttätutkijana poiminkin luonnontilaisiin soihin liittyviä artikkeleita. Kuitenkin viittaan suomalaisten kirjoituksiin muuallakin niteessä. Voimme aloittaa vaikka prof. H. Sjörsin ajatuksilla «Successional trends in boreal peat-lands», Tässä hän kertauksenomaisesti tarkastelee havumetsävyöhykkeen suorunsauteen vaikuttavia tekijöitä todeten pitkän talven estämän ja muutenkin heikon haihdunnan sekä maaston tasaisuuden merkityksen unohtamatta aikatekijää: jääkauden jälkeen on ollut riittämiin turpeen kasvulle sopivaa ilmastoa. Samalla esitetään ilmeisesti laajempaankin käyttöön boreaalisten soiden kolme syntytapaa: kivennäismaan soistuminen (paludification), primäärinen soistuminen (primary peat formation) ja vesistöjen umpeenkasvu (filling-in)t kaikki suomalaisessa suokirjallisuudessa vanhoja asioita. Ihmiselläkin on merkityksensä soiden esiintymisessä, sillä Sjörsin mukaan ne ovat vähäalaisia kauan viljellyillä tasaisilla mailla. Toisaalta P. Moore ja A. Wilmott (Englanti) osoittavat paleobotaanisin tutkimuksin muinaisajan ihmisen suorittaman metsänhakkuun edistäneen soistumista ja maan eroosiota (Prehistoric forest clearance and the development of peatlands in the uplands and lowlands of Britain).

Ihmisen vaikutus on vain yksi monista turpeen kasvuun ja soiden syntyyn vaikuttavista tekijöistä, joiden epätäydellinen tunteminen biomassan kasvua ajatellen vaikeuttaa luotettavien kasvumallien laatimista (meillä Suomessakin pitäisi luoda edellytykset suokasvien biomassan ja kasvun tutkimiselle). S. Zurek (Puola) tekee kuitenkin yrityksen selvittää koko Euraasian suoker-rostumien kasvunopeutta jääkauden jälkeen (The problem of growth of the Eurasia peatlands in the holocene). 31 suon keski-kasvu on 0.41 mm/v. (ääriarvot 0.11 ja 1.66 mm/v.). Parhaaseen keskimääräiseen tuotokseen pääsevät rahkasammal- ja rah-kasammal-saraturve (1.03 ja 0.58 mm/v.), huonoimpaan rahkasammal-tupasvillaturve (0.28 mm/v.). Eri ilmastokausiin ei saada pitävää otetta, vaikka boreaali- ja subat-lantinen kausi näyttävätkin diagrammin perusteella parhailta. Osoituksena, kuinka haparoivaa turpeen kasvun syy-yhteyksien tutkiminen vielä on, mainittakoon Huippuvuorten suuri lukema (1.40 mm/v.), mikä ilmeisesti vain ilmentää arktisissa ikirouta-olosuhteissa turpeen heikkoa painumista. Puolalaisille ominaisesta ja sinänsä kiitettävästä piirteestä selvittää muinainen turpeen-muodostajakasvillisuus jopa lajin tarkkuudella on J. Oswitin tutkimus «Subfossible and contemporary plant communities of the Caricetum elatae association (from investigations on the genesis of peats in Poland)» loistava esimerkki: 46 lajia on saatu turpeesta esiin, minkä perusteella vallinnut kasvillisuus voidaan kiistatta todeta sara-luhdaksi. Tässä yhteydessä mainittakoon vielä S. Markowskin (Puola) tutkimus «Gyttja deposits at Pomeria region» Pom-merin liejukerrostumista. Samalla esitellään liejujen ryhmittelyssä käytetyt kriteerit, joiden avulla muodostuu kolme suurryhmää: orgaaniset, kalkki- ja silikaattiliejut. Sili-kaattiliejujen ryhmään viedään mm. saves-ja piimaapitoiset. Viimemainittujen syntyä, esiintymistä, ominaisuuksia ja käyttöä Suomessa esittelee K. Niemisen «Diatomae deposits in Finnish bogs». 21 piimaasuos-tamme hyödynnetään seitsemää, tuotto 100000—300000 tn/ha.

• Eurola, ORCID ID: –

• Puustjärvi, ORCID ID: –

Turpeen käyttöön ympäristönsuojelussa liittyvä tehtäväalue on varsin monitahoinen riippuen siitä, mitä turpeen erikoisominaisuuksia pyritään hyväksikäyttämään. Tämä oli todettavissa myös tähän aiheeseen liittyvien kahdeksan tieteellis-teknillisen esitelmän aihepiireistä. Niissä esitettyjen ympäristönsuojelua palvelevien tutkimusten kohteena olevat ja hyväksikäyttämät turpeen ominaisuudet perustuvat ensisijaisesti sen sorptio- ja kationinvaihtokykyyn sekä toisaalta siinä olevien aineosien biologiseen aktiviteettiin.

Turpeen sorptio-ominaisuuksien teknillisiä käyttösovellutuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia käsiteltiin neljässä esitelmässä. University of Minnesota, Department of Soil Science:ssa (Brown, J.L. ja Farnham, R.S.) on kehitetty turvetta hyväksikäyttävä jätevesien puhdistusmenetelmä, jossa käytetään fosfori- ja typpiyhdisteiden poistossa hyväksi turvepatjassa aerobisissa olosuhteissa tapahtuvia mikrobiologisia prosesseja ja turvesuodatusalustalla kasvatettua kasvimateriaalia. Suodattimen perusosa rakentuu vähintään 30 cm paksuisesta tasarakenteisesta, vähän tai keskimaatuneesta turvepatjasta, joka aerobisten olosuhteiden aikaansaamiseksi lepää 50 . . . 60 cm paksuisella hiekkapatjalla.

Menetelmässä on yhdistetty maaperäsuo-datuksen ja kasvien avulla tapahtuva ra-

vinteiden poisto jätevesistä ja se tarjoaa ratkaisun erityisesti erillisten pientalouksien ja -yhteisöjen suurta puhdistus tehoa vaativien jätevesien puhdistukseen. Menetelmää on sovellettu käytäntöön mm. leirintäalueilla ja järvien rannoilla sijaitsevilla virkistysalueilla.

• Ekman, ORCID ID: –

• Tolonen, ORCID ID: –